lauantai 6. syyskuuta 2008

How low are you willing to go before you reach all your selfish goals


Lappaan suuhuni tällä hetkellä Ben & Jerry's Bohemian raspberrya (<3) ja bloggauksen jälkeen käyn puklauttamassa iloisesti jäätelöt (+paaaljon muuta) vessanpönttööni. Sanomattakin siis selvää, että tänään repsahdin. En kyllä ole vielä päättänyt, miellänkö tätä sinänsä epäonnistumiseksi, koska todistin itselleni että pystyn olemaan ahmimatta. Ja painoon koko tällä päivällä on luultavasti plus-miinus-nolla-vaikutus.

Kolme päivää ahmimatta. Kolme päivää oksentamatta. Kolme päivää yhteensä noin 500 kalorilla. Huonojen yöunien takia olin tänään jo heti aamusta ärtyneellä tuulella. Tiesin, että äiti odottaa käyntiäni joten piti kiirehtiä suihkuun, bussiin ja kaupunkiin. Siellä ihmismassan seassa ahdistus sitten nousikin ja sopersin äidille, että en nyt jaksa olla ja kierellä ja lähdetään äkkiä vaan pois. Kalorivajeesta ja geneerisestä ahdistuksesta johtuen ajattelin, että hei, sessiointihan olisi hyvä tapa nollata tilanne! Noh, enää ei ahdista, mutta semmoinen olo, että olisihan tämän voinut jättää välistäkin.

Paino on laskusuuntainen ja mieli kärsimätön. Nytmullekaikkiheti!! Haluan olla pieni nyt, en vasta määrämäättömän ajan päästä. Maanantaina on aika uudelle psykologille ja varmaan saman tien myös yleislääkärille turvonneiden sylkirauhasteni takia. Luulin, että chipmunk cheeks- lookini laskisi muutamassa päivässä niin kuin ennenkin, mutta väärässä oltiin. Nyt kaulaan on ilmestynyt kova, kipeä pallero ja luulotautisena kävin mielessäni jo läpi kaikki syövät, kasvaimet ja kuolemansairaudet, jotka varmasti olen saanut, mutta luultavasti kyse on nyt vaan liiasta puklailusta.

Kotona olen lähinnä yrittänyt tehdä jotain random lihaskuntoliikkeitä, kuunnellut musiikkia ja katsonut elokuvia. Nyt taustalla pyörii The Strangers, joka mielestäni on kyllä vain hieman mukailtu kopio Ilsistä (muistaakseni suomenkielinen nimi on Uhka). Kauhuleffat eivät ole suosikkejani, mutta en mitään 'painavaakaan' jaksa mielentilasta johtuen katsoa. Piano tosin menee aina, koska siinä on ihanista ihanin Harevy Keitel. Myönnän, herra on hieman vanhempaa ikäluokkaa mutta sanokaa mitä sanotte, minusta Mr. Keitel vaan on aika ihku ;>.

Nyt menee jo höpöttelyksi, joten taidan suunnata maha pystyssä vessaa kohti.

Adios.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

I'm not sure I understood everything, but I suppose I did understand most of it. Baby, 500 cals per three days is too little. I know, it's hard to eat more and not be triggered into a binge, but maybe you should try at least 500 calories per day and eat additional lettuce and cucumber (which are really low in calorie)if you feel like you need more, but are too uncomfortable with actually eating anything else.

I will be offline for a week now. I'll go visit my parents and stay at their house for a week. I'll be back on Friday, I suppose.

Take care! Love you.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä blogista...Jotenkin kirjoitat vaan suoraan sydämeeni. Tuntuu, että ajatuksesi ja huumorisi menevät samaa rataa kuin omani. Ei tunnu että olisin niin yksin maailmassa. Typerää varmaan ajatella näin, mutta tunsin vain jotain yhteyttä, se on lohduttavaa, kiitos.
- misty

Ada kirjoitti...

maili: Love you too sweetie! It's great that our languages are somewhat similar, at least enough for you to understand bits about the text. I know I know, 300 calories is nowhere near enough for three days. Hell, it's not even enough for one day - I'll try to work on that. Have a fab vacation, and remember to relax!

misty: Voi kiitos paljon itsellesi, kommenttisi lämmitti mieltä! Mukava jos löydät samaistumisen kohteita näistä höpötyksistäni. Ei sillä, että toivoisin kenenkään läpikäyvän samaa, mutta no, ymmärsit varmaan pointin :>.