Ensimmäinen käynti uuden psykologin luona on nyt ohi. Tosi nuorekas ja yllättävän mukavan oloinen nainen. Oli aika kauhistunut edellisen hoitopaikkani tasosta: 'Siis et ole käynyt vuoteen ravitsemusterapiassa, kuinka voi olla mahdollista? Eikö sulle ole edes ehdotettu tätä?' Varaa nyt sitten ajan minulle tuonne ravintoterapiaan ja yleislääkärille, jotta saadaan lääkityskin kuntoon ja ajan tasalle. En tosin usko, että muita muutoksia tulee kuin jotain vahvempaa nappia iltaan. Mutta... Kyseinen psykologi ilmoitti yks kaks, että heillä on ollut tapana noin viikon välein tapahtuvat puunitukset, ja tiedusteli mielipidettäni asiasta. Öööö... Sanotko uudelleen? Pyörin siinä sitten vaikeana tuolissani ja saan sanottua, että voi sitä kai ainakin kokeilla. Kertoili vielä lisäksi, että BMI:n laskiessa tietyn rajan alle minua odottaisi mahdollinen liikuntakielto. o.o
Kammoankammoankammoan ensi maanantain aikaa ja sitä vaakaa. Heitin kysyttäessä painoni vielä yläkanttiin ja taidan olla aika busted siinä punnituksessa. Osastolla tuo järkättiin aina niin, että en itse nähnyt lukua, joten ehkä sama käytäntö on myös tuossa paikassa. Kyllähän siinä pystyy huijaamaan, mutta se on jotenkin työlästä mun mielestäni. Kaikki se veden kittaaminen ja painojen käyttö... Yritän nyt tuohon ensimmäiseen punnitukseen ainakin mennä ihan au naturel, eli en paastoile painoa pois, tai tankkaa sitä lisää.
Ruokapolitiikka on tänään ollut Läkerolia ja Pepsi Maxia. Taas kerran. Aamulla tosin join kaksi kuppia aivan _järkyttävän_ pahan makuista detox-teetä, jonka olemassaolon olin jo unohtanut (asian olisi kyllä ehkä voinut myös jättää samaan malliin). Näinä päivinä, kun en ahmi, ruoka ei vain yksinkertaisesti mene alas. Minun piti ylipuhua itseni siihen, että on ihan okei syödä yksi Läkerol-pussi. Jääkaapista löytyy kuitenkin kerrankin muuta kuin valo, koska kävin täyttämässä hedelmä- ja kasvisvarastot. Miksi sitä muuten aina ostaa liikaa tavaraa yhden hengen talouteen? Olen varma, että muutaman viikon päästä löydän hylätyt omenani nahistuneena vihanneslaatikon pohjalta.
Kaupungilla iski jälleen kerran pakokauhu ja läskitys, joten sieltä piti lähteä kesken kaiken pois. Kerkesin sentään käydä ruokakaupan lisäksi Tiimarissa, josta ostin kaikkia kivoja askartelujuttuja :>. Nyt voin sitten väsätä vaikka itsetehtyjä kortteja yön unettomina tunteina. Niin paljon kuin elokuvista tykkäänkin, alkaa tämä ainainen näytön tuijotus jo rassata. Joten ihan mukava, että nyt on vaihtoehtoistakin tekemistä.
Kammoankammoankammoan ensi maanantain aikaa ja sitä vaakaa. Heitin kysyttäessä painoni vielä yläkanttiin ja taidan olla aika busted siinä punnituksessa. Osastolla tuo järkättiin aina niin, että en itse nähnyt lukua, joten ehkä sama käytäntö on myös tuossa paikassa. Kyllähän siinä pystyy huijaamaan, mutta se on jotenkin työlästä mun mielestäni. Kaikki se veden kittaaminen ja painojen käyttö... Yritän nyt tuohon ensimmäiseen punnitukseen ainakin mennä ihan au naturel, eli en paastoile painoa pois, tai tankkaa sitä lisää.
Ruokapolitiikka on tänään ollut Läkerolia ja Pepsi Maxia. Taas kerran. Aamulla tosin join kaksi kuppia aivan _järkyttävän_ pahan makuista detox-teetä, jonka olemassaolon olin jo unohtanut (asian olisi kyllä ehkä voinut myös jättää samaan malliin). Näinä päivinä, kun en ahmi, ruoka ei vain yksinkertaisesti mene alas. Minun piti ylipuhua itseni siihen, että on ihan okei syödä yksi Läkerol-pussi. Jääkaapista löytyy kuitenkin kerrankin muuta kuin valo, koska kävin täyttämässä hedelmä- ja kasvisvarastot. Miksi sitä muuten aina ostaa liikaa tavaraa yhden hengen talouteen? Olen varma, että muutaman viikon päästä löydän hylätyt omenani nahistuneena vihanneslaatikon pohjalta.
Kaupungilla iski jälleen kerran pakokauhu ja läskitys, joten sieltä piti lähteä kesken kaiken pois. Kerkesin sentään käydä ruokakaupan lisäksi Tiimarissa, josta ostin kaikkia kivoja askartelujuttuja :>. Nyt voin sitten väsätä vaikka itsetehtyjä kortteja yön unettomina tunteina. Niin paljon kuin elokuvista tykkäänkin, alkaa tämä ainainen näytön tuijotus jo rassata. Joten ihan mukava, että nyt on vaihtoehtoistakin tekemistä.
2 kommenttia:
Varmaan tiedät et ahmintaan sortuu kun ei syö tarpeeksi :( Mä en ikinä pysyis pystyssä noin vähällä, en koskaan paastoile tai ylipäätään mee ali tiettyjen kalorirajojen. Paastoatko sä sitten montakin päivää putkeen? Pidä hei huolta itsestäs ettet kokonaan sotke systeemiäs..
Onneksi uusi psykologi oli asiallinen, ja kuulosti siltä, että se ottaa sun tilanteen tosissaan, mikä on hyvä homma!
Mulla on ihan sama, et jos en ahmi, niin tuntuu, että normaali syöminen ei onnistu..ja jos onnistuu, niin se on niin "raskasta" ettei suju kauaa..Sarjassamme tässä kolmatta päivää syömättä ja katastrofia odotellessa, heh. Normaali syömisestä seuraa ahmiminen ja ahmimisesta paastoaminen.
voimia :)
-misty
Lähetä kommentti