Girls guide to life

Kolme erillistä, yksittäistä sessiointikertaa 24 tunnin sisällä. Tai no, tätä kolmatta lastia en ole vielä käynyt deletoimassa. Kierre lähti siitä kun ensimmäisestä ahminnasta jäi ruokaa yli, en saanut unta, ketutti, en ollut varma olinko syönyt sen yhden suklaapatukan ennen vai jälkeen kahdentoista ja no, ajattelin sitten vain että 'fuck it'. Minulla siis on muun muassa bulimointiin liittyviä täysin järjenvastaisia sääntöjä, joita kumminkin täytyy orjallisesti noudattaa. Esimerkkinä nyt tuo aikaraja: jos syön jotain 'pahaa' keskiyön jälkeen, seuraava päivä on automaattisesti pilalla. Tämän päivän olin siis pilannut jo yöllä, ja kun mielessä rupesi välkkymään kuvat tortilloista, en miettinyt kahta kertaa vaan suuntasin suorinta tietä lähikauppaan. Olivat kyllä aikamoinen let down, myönnettäköön.

Jostain syystä eilisen ärtynyt olo on jatkunut tänäänkin, ja siitä ovat osansa saaneet puhelimen kautta jo äiti ja mummo. Jälkeenpäin sitten kaduttaa ja mietityttää, että olisihan sitä voinut ystävällisempikin olla. Isäkin soitti ja ilmoitti tulevansa aamuyhdeksältä laittamaan puuttuvat kattolamput paikalleen ja vievänsä minut samalla sinne psykologille. Geesh, nyt pitäisi sitten siivota, jotta kehtaan laskea isän sisälle. En todellakaan ole viime aikoina ollut oma, siivousfriikahtava itseni ja asunnon nykyinen ulkomuoto on sen mukainen.

On ihan outo olo, läheisyydenkaipuu ja ikävä, mutta en oikein tiedä ketä. Olen tyrinyt kaikki uudet, orastavat ihmissuhteeni aika mallikaasti, joten melko yksinäinen susi- olo tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin, että parempi näin, koska kärsin _erittäin_ pahanlaatuisesta sitoutumiskammosta. Sitten kun olen haluamani saanut, ja toisen seuraa alkaa ahdistamaan pahemman kerran, on morkkis aina yhtä paha. Muutaman muun syömishäiriöisen kanssa ollaan kyllä juteltu siitä, että bulimisesti oireillessa se käytös heijastuu myös ruoan ulkopuolelle: seksiin, alkoholiin, huumeisiin, etc. Ja tunnistan itseni täysin, miinus nuo huumet. Gawd, kun luin tähän asti kirjoittamani mielessä kävi, että taidan olla aika hirveä yksilö. Mutta on minussa ehkätoivottavasti jokunen hyväkin piirre. Nyt ei vaan tule yhtään mieleen.

Huomenna siis uuteen hoitopaikkaan uuden psykologin tentattavaksi. Toivottavasti saan mukaani jonkinnäköisiä unipillereitä, muuten ensi viikosta tulee aikamoista kärsimystä. Mietiskelen ostanko uuden, digitaalisen vaa'an samalla reissulla... Tuo nykyinen viisarivaaka taisi nimittäin seota lopullisesti. R.I.P.

Nyt parina päivänä on tuntunut siltä, ettei tekstiä oikein tahdo syntyä. Ihan kuin tätä näppäimistöä naputtelisi joku muu?

Kiitos ihanat kommenteista, tämä tyttö lähtee nyt jatkamaan iltarituaalejaan.