First time for everything

En tiedä, miten sitä oikein aloittaisi tämän ihan ensimmäisen tekstin..? On semmoinen tunne, että on nääääin paljon kirjoitettavaa, mutta toisaalta, olen aina ollut maailman huonoin itseni esittelemisessä. Jotenka aion nyt sokeasti luottaa siihen, että mahdolliset lukijat oppivat tuntemaan minut paremmin sitten tulevien bloggauksien kuluessa.

Pientä infoa yritän nyt tähän kuitenkin itsestäni koota. Olen tänä vuonna pyöreät (pun intented) 20- vuotta täyttänyt tyttö/nainen/tjms, en osaa oikein luokitella itseäni enää kummaksikaan :/. Syömiseni on ollut outoa niin kauan kuin jaksan muistaa, tosin vasta tässä parin, kolmen vuoden sisällä oireilu on vakavoitunut. Bulimian kautta anoreksiaan ja sieltä taas takaisin. Nyt tasapainoilen (huonolla menestyksellä) tervehtymisen ja laihduttamisen välillä. En vain tiedä, osaanko enää elää ilman tätä kaikkea. Tätä, joka nykyisellään täyttää elämäni melkein 100 %. Ahmin, oksennan, laihdutan, liikun pakkomielteisesti, täsmäsyön, repsahdan, ahmin, oksennan, jne... Kahden osastokeikan jälkeen alkaa tuntua jo siltä, että ehkä tämä on vain mulle ihan oikein. Elää tällainen elämä. Oikeastaan saavuttamatta mitään, paitsi ehkä vielä joskus se ihana keveys. Viime aikoina ajatukset ovat taas kiemurrelleet laihduttamisen ympärillä... Jos vain ihan muutaman kilon? Kyllä minä psytyn lopettamaan ajoissa tällä kertaa, ihan varmasti pystyn. Mutta pystynkö oikeasti?

Ehkä tämä ei ollut paras mahdollinen aloitus, mutta se on kumminkin minun aloitukseni. Kysyä saa ja vastailen parhaani mukaan :>. Jatkossa pyrin kirjoittamaan ihan vaan jokapäiväisistä jutuista ja varmaan kohtatoivottavastisairaslomalaisena ajanpuutteesta kärsivänä päivittelenkin luultavasti ärsyttävän usein ;>.