Huuu, sain tänään jopa tehtyä niitä asioita, joita olin suunnitellut! Tosin sitä tukihakemusta en vielä vienyt, kun ajattelin täytellä sen kotona ihan kaikessa rauhassa. Mutta tiliotteet kävin tulostamassa ja palautin jopa kirjaston myöhässä olleet kirjat. Siihenpä se mun 'hyvä päiväni' sitten loppuikin... Hesburger, need I say more? Nyt istun tässä mahassani noin 5000 kalorin edestä ruokaa ja viivyttelen oksentamaan menoa. En tiedä johtuuko lääkkeistä vai mistä, mutta nykyään en saa enää samanlaisia 'kicksejä' ahmimisesta kuin ennen. Ja se oksentamisen jälkeinen euforiakin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Tiedän, että jos harrastan tätä päivittäin, en liho, mutta en laihdukkaan. Ennen sentään tunsin jotain, nyt kaikki on niin tasapaksua.Aamulla peilin edessä häpesin taas omaa vartaloani enemmän kuin aikoihin. En vain pysty tuntemaan siitä tyytyväisyyttä, ellei paino ole xx kiloa. Ja kun minä tiedän, että sen painon saavuttaminen ei tuo onnellisuutta tai hyvääoloa. Mutta kumminkin tuntuu, että sinne on päästävä. Ainakin tarpeeksi lähelle. Ehkä sitten tuntisin edes jotain. Jos voisi katsoa peiliin, ilman että tarvitsisi hävetä omaa peilikuvaansa. Kun en minä vain yksinkertaisesti osaa olla itseeni tyytyväinen tällaisena.
Ai niin! Tänään aamulla koin bussissa pienoisia kauhunhetkiä, kun rupesin miettimään viimeisiä menkkojani. Tästä on kulunut jo reilusti yli kuukausi, ja yleensä ne ovat jääneet pois vasta alhaisemmassa painossa. Ja sitten. PAM! Humalainen ilta noin neljä viisi viikkoa sitten. Puoliksi tuntematon mieshenkilö. You know the story. En tiedä, miten todennäköistä raskaaksi tuleminen näillä elämäntavoilla on, tai miten todennäköisesti ne menkat ovat päättäneet jäädä pois jostain aivan muusta syystä. Tarkkailin juuri tänä aamuna alamahaani, ja sitä pömppöä, josta ainakin minä saan 'nauttia' aina ennen kuukautisia. Toivottavasti se olisi nyt merkki nimenomaan niistä menkoista, eikä mistään mini me:sta.
Muokkailen varmaan blogin ulkoasua vielä tämän päivän aikana, en oikein osaa päättää pidänkö nykyisestä sittenkään eniten o__o.
2 kommenttia:
[mikä lääkitys sinulla oikein on? itsekin tiedän noita, mitkä jotenkin kurittavat sitä yletöntä ahmimista. en oikein itse osaa sanoa, onko se sittenkään loppujen lopuksi niin hyvä asia. se, ettei se enää tunnu oikein miltään, tekee elämästä vielä enemmän sisällötöntä. äh. en keksi nyt yhtään mitään enempivähempi "järkevää" kirjoitettavaa. toivottavasti jakselet.]
digitalboy:
Tällä hetkellä Mirtatsapiini 30mg iltaisin ja Cipralex 15mg aamuisin. Myös Seronilia on kokeiltu, mutta erittäin huonolla menestyksellä; itsetuhoisia ajatuksia yms...
Jaksamisia sinnekin!
Lähetä kommentti