Nettiyhteyteni koki meltdownin eilen joten päivittäminen on saanut odottaa. Nyt lainaan jonkun pahaa aavistamatton naapurin yhteyttä siihen saakka kunnes omani saadaan taas pelittämään.
On se hassua miten laihtumisen tajuaminen saa kaiken näyttämään ruusuiselta ja mahdolliselta. En ole ikinä, missään vaiheessa syömishäiriötäni ravannut pakonomaisesti vaa'alla. Sen sijaan peiliin ja vaatekokoihin on tullut turvauduttua sitäkin enemmän. Peili ei tosin ole mikään hyvä mittari, kun miettii miten vääristynyt kuva minulla on kehostani. Mutta! Kävin tänään kaupungilla ja äipän rohkaisemana sovitin farkkuja Hennesin lastenosaston poikien puolelta (oon varmaan 50% male, kun se malli istuu kropalleni paljon paremmin kun tyttöjen :>), ja ne jopa näyttivät ihan hyviltä minun päällä...? Kehoni ei tursuillut kyseisestä koosta itsepäisesti ulos niin kuin vielä joku aika sitten, vaan reisien kohdalle jäi jopa väljääkin. Nyt sitten pähkäilen käynkö ostamassa ne ensi viikolla vai en, toisin sanoen, olenko ansainnut jotain kivaa ja mukavaa, vai en.
Ilta on kulunut muuten lähinnä kirjojen parissa, vaikka sain tungettua sen ahm/oks- sessionkin ohjelmaani... Välissä olen surkutellut menetettyjä mahdollisuuksia ja ihmissuhteita, joissa olen täysin avuton. Haluan, en halua, haluan, en halua. Tule tänne, mene pois. Nyt menee liian vakavaksi, juoksen karkuun. Älä soita, älä pidä yhteyttä. Tuolla kaavalla mennään.
Nyt jatkan Riikka Pulkkisen Rajan parissa ja yritän olla itselleni kiva loppuillan.
Kiitos kommenteista kaikille, ne ovat <3.
1 kommentti:
Kiitos ihan hirveästi...välillä tunnen olevani niin sekaisin etten voi kenenkään muun päässä liikkuvan samankaltaisia ajatuksia. ja sinä todella ansaitset kaiken kivan, uusia vaatteita, hetkiä hyvien kirjojen parissa.mullekin on tuttua tuo vaa'alla ravaaminen,nyt en ole suostunut katsomaan painoani kuukausiin ja se tuntuu hyvältä.tuo riikka pulkkisen raja vie muuten täysin mukanaan.kunpa voisit olla itsellesi kiltti useamminkin,ansaitset sen,ihan oikeasti <3
Lähetä kommentti