Olen eilisen ja tämän päivän aikana aloittanut ja lopettanut kirjoittamisen uudelleen ja uudelleen. Luen muiden blogeja ja tunnen huonommuutta koska en koe olevani (tässäkään) tarpeeksi hyvä, en yllä muiden tasolle. Olen, ja inhoan yli kaiken tätä sanaa, keskinkertainen. Ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi. Ei ikinä tarpeeksi, en missään.Mutta! Eilen en ahminut! En ahminut, enkä oksentanut, vaan vedin jo iltakuuden aikaan kolme unilääkettä naamaan jotta en pilaisi edes tuota yhtä päivää. Tänään palattiinkin sitten jo takaisin tuttuihin kuvioihin. Mutta jotenkin tuntui erilaiselta, minun ei ollut pakko syödä, olisin voinut olla ahmimatta mutta valitsin? toisin. Oliko se kuitenkaan loppupeleissä sitten minun oma tietoinen valintani vai ei? Who knows, mutta yllättävän positiivinen olo kaikesta huolimatta.
Huomiselle olen laatinut jo nääääin pitkän TO DO- listan, että saan pidettyä itseni kiireisenä mahdollisimman tehokkaasti. Myönnän, että taka-ajatuksena on se ainainen kuluttamisentarve. En vain tahdo pysähtyä miettimään ja ajattelemaan, analysoimaan elämääni ja tilannettani. Surkuttelemaan ja säälimään itseäni. Tahdon vain olla taas pieni. Ja inhoan heikkouttani, että en voi taistella tätä syömishäiriötä vastaan.
Nyt jatkan Gilmoren tyttöjen katselua, mutta ennen sitä Balihaille suuren suuret kiitokset Brillante Weblog- timangista! Ihan hämmennyin tuosta huomonosoituksesta. Mutta kiitän ja kumarran <3. Laitan itse palkinnon kiertämään heti huomenna.
Pus kaikille, ootte kivoja <3
1 kommentti:
Kiitos kommentista, ihanaa jos tykkäsit lukea blogiani. ja totta kai saat lisätä sen suosikkeihisi, tuntuu todella hyvältä kun joku tykästyy teksteihini. eikä sun pidä tuntea yhtään huonommuuden tunnetta, luin sun merkintöjä ja jäin oikeasti koukkuun. jatka vaan kirjoittamista, se "keskinkertaisuus" on sun omassa mielessäsi, lupaan sen!
Lähetä kommentti