You can't vomit out your feelings

Oksensin. Taas. Nämä viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä bulimia- helvettiä. Vessanpöntöstä on mennyt alas satoja euroja, hyvä minä. Ja huomenna sossuun täyttämään ja viemään toimeentulotukihakemusta, pitää vaan toivoa, että niitä rahoja en käytä samalla tavalla. Mutta kun minulla sen ahmimisen voi laukaista ihan mitättömän pienet asiat, enkä kuitenkaan voi elää muulta maailmalta täysin piilossa. En, vaikka miten kovasti välillä yritän. Joskus mietin, miten ihana olisi vain 'kadota' jonnekin aina tarpeen vaatiessa. Jättää kaikki velvollisuudet ja vaivat matkan varrelle, ja mennä turvaan.

Nyt teen taas päässäni pyhiä lupauksia huomisesta: en varmasti ahmi, en oksenna, oikeastaan voisi jättää syömisen kokonaan välistä, ei siitä kuitenkaan mitään hyvää seuraa. Mutta tämänpäivän sessioinnista jäi yli kohtalainen määrä ruokaa, eli aika todennäköisesti löydän itseni huomenna(kin) pää pöntöstä. Tai sitten menen koko päivän Pepsi Maxin ja kahvin voimalla. En tosiaan tiedä. Ennen suunnitelmat ja niissä pysyminen oli kaikki kaikessa, mutta nyt on pakko ottaa vain päivä kerrallaan, koska pää ei kestä enempää. Jos teen edes jonkin viitteellisen ruokailusuunnitelman, niin melko todennäköisesti saan itseni ahdistumaan siitä sen verran, että oksoksoks. It's a loose - loose - situation.

Eilisen lääkärikäynnin yhteydessä nousi esiin osaston mahdollisuus. Kieltäydyin aika jyrkästi ja vakuutin että pärjään vielä avohoidossa. 'Joo joo, kyllä yritän ihan tosissaan, syönsyön, ja noudatan sitä ja sitä suunnitelmaa'. Sentään sain terapian siirrettyä MTK:lle, jonka pitäisi olla ns. huonompi paikka syömishäiriöiden hoidossa, kuin nykyisen YPS:n, jossa olen käynyt. Hoitoni kumminkin silloin ihan ensimmäistä kertaa aloitettiin nimenomaan tuolla MTK:lla, ja itse olin siihen tyytyväinen. Plus, siellä on mukavampi lääkäri, joka ei onneksi perusta punnituksista ja painokeskeistä hoidosta. Eli ei painokontrolleja! Ja toivottavasti saisin myös sen KELA:lle niin tärkeän B- lausunnon tuolta sairaslomaa varten. En nykyisellään jaksaisi opiskella millään, tai sitten vetäisin koko homman niin överi-suorittamiseksi, että saisin burn outin.

Nyt alkaa jo punainen lanka kadota tästä tekstistä, johtuu varmaan kellonajasta ja muutenkin olotilasta. Kiitos ihan hirvittävän paljon kommenteista, ne lämmittävät mieltä <3